Tänään olikin Kipinän yhteislenkki ja minulla vetovastuu. Aamulla ylös noustessa oli vielä pakkasta reilu -22 astetta. Mutta onneksi se tipahti kolme astetta ennen kuin lenkille lähdin.
Kyllä se on kova homma tämä pakkasessa lenkille lähteminen. Vaatekertoja toisen päälle ja välillä pukiessa tulee niin hikikin. Ja just ku oot lähdössä huomaat vielä jotain oleellista puuttuvan. Niin sitä juotavaakin pitäis lämmittää... Ja eteisessä huomaa vielä, ettei näin ohuvilla sukilla tarkene, eiku villasempaa vaihtamaan. Yritinpä jopa lähteä nastattomilla kengillä liikkeelle, mutta parin sadan metrin juoksun jälkeen totesin ne niin liukkaiksi että piti vielä lähteä nekin vaihtamaan Icebuggeihin. Vihdoin olin suhteellisen valmis juoksuun.
Pakkanenko lie porukan harventanut. Saimme Leilan kanssa kahden juoksennella ja ihastella kaunista auringonpaistetta. Pakkaslunta välillä sateli, mutta juoksusää oli kuitenkin hyvä. Vaatetusta oli sopivasti, lukuun ottamatta sormien palelemista. Mikä nyt ei todellakaan ole uusi asia meikäläiselle. Leilalla oli vastaavasti sormet hiessä ja hän olisi minulle jo kintaansa vaihtanutkin, mutta totesin sen aivan turhaksi toimenpiteeksi useamman kymmenen vuoden kokemuksesta. Kyllä sillä tuolla auringolla on suuri vaikutus, niin tuli hyvä mieli ja heti tuntui että talven selkä on taitettu.
Leila jäikin sitten Karvoskylän koululle, josta oli matkaan lähtenytkin ja hällä oli auto siellä. Matkaa oli juostu siihen 25 km. Itse juoksin mutkan kautta kotiin, jotta sain täyteen 30 km. Aah, se saunan lämpö tuollaisen pakkaslenkin jälkeen, on se poikaa.
Tulipahan nyt sitten testattua tuota kylmemmässäkin säässä juoksemista, jos vaikka sattuu sille helmikuun maralle kovakin pakkanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti