Niin se tosiaan tuo aika on hyvää kulumaan. Tännekään ei ole mukamaste ehtinyt kirjotteleen vai lieneekö enemmän saamattomuutta. Mutta joka tapauksessa kohta ollaan joulussa. Paljon on ehtinyt tapahtua liikunta puolella ja muutenkin.
Viime viikolla tuli minun haaste täyteen eli se 100 yötä ulkona. Ensin ajattelin, että se olisi vuoden projekti, mutta kun ilmat on olleet niin suotuisia sain sen näin pian täyteen. Onhan se ollut mahtava juttu nukkua tuolla raikkaassa ulkoilmassa. Ihanasti on tuulen vire poskea hivellyt ja välillä täysikuu möllöttänyt taivaalla. Nyt viime aikoina olen nukkunut ihan makuupussin uumenissa ja aamuheräämiset raikkaassa ulkoilmassa ovat olleet helpompia kuin aiemmin sisällä nukkuessani. Tällä viikolla olen siirtynyt sisätiloihin. Pitää katsoa, jos tuossa Joulun aikaan on vielä jonkun yön ulkona nauttimassa.
Lokakuun alkupuolella käytiin Tanhuvaarassa kestävyysjuoksuleirillä, jonka SAUL järjesti. Ihan oltiin naisporukalla, viiden naisen voimin. Vetäjinä siellä oli Annemari ja Mika Kiekara. Siis Annemari on entinen Sandell, huippujuoksija vuosien takaa, jos muistatte. Olihan loistavat vetäjät ja niin helposti lähestyttäviä. Monet mukavat hetket vietettiin liikunnan parissa ja samalla sieltä sai uusia eväitä tähän harjoitteluun ja valtavasti motivaatitota.
Taisi olla sitten seuraava viikonloppu, kun lauantai aamuna startattiin Vähäahon Onnin matkaan Iso-Sydänmaan reitille. Ihan kävellen kierrettiin koko lenkki, 57 km. Työkavereita oli mukana pari ja sitten oli muutakin porukkaa. Maisemat olivat kivat, järviä ja lampea tuon tuostakin näkyvissä. Itse polku ei kyllä minuun iskenyt oikein innostavasti. Oli se niin kivinen ja hankalakulkuinen sieltä takalenkin osalta. Suot ei haitannu, mutta mun polvi ei oikein tykännyt siitä epätasaisuudesta ja koko ajan joutui vaan jalkoja katsomaan, niin jäi maiseman ihailut vähälle. Alkupuoliskoa voisi kyllä käydä joskus toistekin käveleen.
Aamulla klo 7.00 lähdettiin ja illalla oltiin juuri ja juuri ennen klo 22.00 takaisin. Toisin sanoen otsalampun valolla lähdettiin ja palattiin. Väsyä alkoi jo loppu puolella pukkaamaan, mutta ihmeellistä kyllä niin mikään paikka ei tullut kipeäksi. Seuraavana päivänä ei ollut mitään ongelmaa lähteä karpalosuolle, että ihan uskomaton juttu. Ihmettelinkin sitä ja vertasin maratonin juoksemiseen maantiellä, koska silloin ei kyllä seuraavana päivänä taipuisi mihinkään marjastushommiin kyykkimään.
Ainoat ns. vaivat tuli vedenpitävien sukkien silikoninauhasta, joka hiersi vesikellukat tai olisiko ollut allergiaa... ja toinen allerginen reaktio ilmeisesti jonkun öttiäisen pistosta käsivarteen. Käsivarsi turposi seuraavana päivänä oikein kunnolla ja meni ihan punaiseksi. Kesti pari-kolme päivää ja lääkäri määräsi siihen kyypakkauksen sekä kylmähoidon. Ikimuistoinen reissu ja nyt sekin polkureittti on sitten nähty.
Viikonloput tässä syksyn aikana onkin olleet menoa sinne ja tänne. Mm. yhtenä käytiin Hämeenlinnassa velipojan kuusikymppisillä, yhtenä oli reissu Tyynelän Tonttulaan ja muihin sen lähialueen "paikkoihin", yhtenä Tampereen käsityömessuilla ja nyt viimeksi Rukan maailmancupissa.
Jospa nyt rauhoittuis tai kävis vielä tulevana lauantaina Oulussa valmennuspäivillä ja sitten rauhoittuis kotiin ja pikku hiljaa joulun valmisteluun.
