MAALIS, MAALIS, NÄYTTÄISIT JO MAATA

Jos ei maalis maata näytä, niin ei huhtikaan humahda. Ja tänäänkin tuota lunta tuli vaan lisää. Eipä silti, kunnon lumitalvi on paras talvi hiihtämisen kannalta. Mutta kun juoksemaankin alkaa jo haluttaa maanteille. Itse oon ollut niin huono tänä talvena lähtemään juoksemaan pakkaseen ja lumisille teille. Ei meinaa millään innostaa. ...Kesän lapsi mä oon... vaikkakin olen syntynyt talvipakkasiin.

Juoksulenkit oonkin tehnyt suurimmaksi osaksi juoksumatolla. Pari pidempää lenkkiä oon heittänyt rehellisesti ulkona ja sitten noita aamulenkkejä ennen töihin lähtöä. Aamulenkitkin ovat olleet ihan tynkälenkkejä, kun ei vaan pääse sängystä millään ylös niin aikaisin että ehtis pidemmästi käydä. Mutta ainahan se piristää päivää pienikin happihyppely, joten olen kuitenkin ollut ihan tyytyväinen itseeni. Ja varsinkin nyt, kun aamut alkavat valaistua, tuntuu tosi mukavalta aloittaa päivä reippaillen auringon noustessa.



Tänään aamulenkiltä klo 6.10


 

Eilen illalla meillä oli paikalliset puulaakihiihdot Pyssymäen maastossa. Sekajoukkueella (2 miestä + 2 naista) osallistuttiin työpaikan puolesta. Koko talven olen hiihtänyt perinteistä ja eilen sitten "haaristelin" luistelusuksilla kolmannen osuuden. Kaatumatta se onnistui ja muutenkin ihan ok hiihto, kun en menettänyt yhtään sijoitusta vaan jopa onnistuin nostamaan osuudellani yhden sijan. Lopputulos oli hopeasija. Ja kyllä on luisteluhiihto tuntunut tänään nilkoissa.
On ne vaan kivoja tapahtumia, kun niitä ei ota liian vakavasti. Vaikka meinas olla kyllä vaikeuksia saada joukkuetta kasaan, kun varsinkin naispuoliset työkamut löivät hanttiin vaikka takana heilläkin tosi monella oli huimat hiihtokilometrit tällekin talvelle. Onneksi joukosta löytyi Jaana, jolla asenne oli kohdallaan; "Hiihtovauhtia ei löydy, mutta tahtotila on kova." Juuri tuolla asenteella se onkin niin hauskaa. Ensi vuonna uudestaan!
 

Hoppee ei oo häppee :)

 

Kyllä tässä täytyis alkaa juoksenteeen pitkiä lenkkejä kerran viikossa, kun tuli laitettua ilmo Tukholman maratonille. Ja nuot viikot menee sellaista kyytiä, että yhdessä hujauksessa on kesäkuun 2 päivä, jolloin se juostaan. Mutta vietetään nyt vielä talvilomaa ja hiihdellään. Pari työpäivää ja sitten olis kaksi viikkoa lomaa Kyllä minä oon tätä jo niin odottanutkin. Jotenkin vaan tuntuu, että on loman tarpeessa, kun töissä on niin monenlaista härdelliä ollut viimeaikoina ja rauhatonta oloahan tuo on ollut myös vapaa-aikanakin.
Kävi nimittäin niin, että yritin tuossa joulukuun alkupuolella hakea vielä osa-aikaista vuoden 2018 loppuun saakka. Mutta siihen sain ylemmältä esimiestaholta kieltävän päätöksen ja osa-aikaisuutta jatkettiin vain maaliskuun loppuun saakka. No tämähän nyt sitten merkitsi sitä, että palaan Kallion leipiin täyspäiväiseksi ja Pikku Peukaloinen jää tauolle.
Vuosi on ollut kyllä todella nautittava, kun aina maanantaisin on saanut jäädä tekeen asiakastyötä kotiin. Kiitokset kaikille Pikku Peukaloisen asiakkaille ja oikein hyvää jatkoa ihan joka ikiselle. Teitte vuodestani ikimuistoisen. Mutta ei makeaa mahan täydeltä... Paluu arkeen odottaa loman jälkeen.