LOMAPÄIVIÄ NÄKÖSÄLLÄ

Jihuu... Pikku lomanen tiedossa. Vielä ku huomisen päivän töissä jaksaapi, niin sitten ois loppuviikko lomaa ja vielä tulevalta viikoltakin pari päivää. Kovasti oon tässä arponut, että lähtisinkö Rovaniemelle tyttären luokse ja paremmille lumille hiihteleen. Mutta, mutta kovasti olis kyllä kaikenlaista tekemistä tääl kotipuolessakin, joten kumpi voittaa järki vaiko tunne. Toisaalta ne kotihommat ei kyllä minnekään täältä karkaa, mutta ihanat talvipäivät menevät nopsasti ohi. Ja minä jo niin mielessäni nään lumiset puut ja auringon valossa kimmeltävän hangen. Toki voihan se hanki kimmeltää täällä Nivalassakin :)
No, ainakin aion hemmotella itseäni. Lomalla ei nyt sitten toisia hoideta vaan nyt hoidan itseäni. Ostinkin eräänlaisen jalkahoidon, jota aion sitten kokeilla kotioloissa. Olen niin huono saamaan itseäni minnekään jalkahoitajalle asti, joten päätin kokeilla pehmentävää hoitoa itse toteutettuna. Prisman vartalonhoito tuotteiden joukosta löysin pakkauksen, joka lupaa pehmentää kovettumat jaloista ja tehdä niistä silkin pehmeät. Saapas nähdä riittääkö mun jalkoihin yksi käsittely ;) Vähän olen kyllä epäileväinen, mutta pianhan se nähdään. Mono on hangannut  mulle isonvarpaan kylkeen melkoisen kovettuman, joka välillä meinaa aristaa ja kantapäät kaipaavat myös pehmittelyä. Tuossa jalkahoitopakkauksessa ei luvattu mustuneiden kynsien tilalle uusia, silä niitäkin minulla olisi pari kappaletta tällä erää. Kovin ne hitaasti uusiutuvat, sillä nuot pari kynttä on olleet mustina kesästä asti. Eivät vissiin ole oikein kunnolla "loukkaantuneet", kun eivät aiokaan irrota. Täytyy jatkaa tumman kynsilakan käyttämistä, sillä ne saa piiloon mukavasti. Kynsilakka onkin oiva keino korjata pikku virheitä. Jokunen kesä mulla oli irronnut kaksi varpaankynttä, niin silloin lakkasin kirkkaan punaisella ne kynnen kohdat ja niin ne sulautuivat täydellisesti sinne toisten punaisten kynsien joukkoon.

VAIHTELEVAA

Vaihtelevaa on tosiaan tämän talven sää. Lumet menee ja tulee. Nyt ois taasen sellainen malli, että hiihtämäänkin pääsee. Kävinkin tänään melkein viikon tauon jälkeen Hiitolassa hiihtämässä.
Edellinen kerta oli maanantai, jolloin siellä oli todella heikko lumitilanne. Ja kovin on ollut heikko myös valaistustilanne siellä. Välillä on valaisemattomia pätkiä. Vissiin lamput palaneet ja niihin ei ole uusia vaihdettu.
Maanantaina olikin paljon hiihtäjiä otsalamppujen kanssa siellä. Ihan huvikseni laskin, että minun siellä ollessa, oli lamputtomia viisi ja lampullisia yhdeksän. Itse hiihtelin tuolloin ilman lamppua ja muutamaan otteeseen kyllä sukset pimeillä osuuksilla tökki suliin paikkoihin ja ties mihin, kun ei nähnyt. Joku siellä kyselikin, että miten uskallan hiihtää ilman otsalamppua ja minä vastasin hänelle, että luulin tulleeni valaistulle ladulle. Eli tuo kertoo melko paljon Nivalan kaupungin liikuntatoimen suhtautumisesta ja kannustamisesta hiihtoon. Hiitola on kuitenkin se Nivalan suosituin paikka kuntohiihtäjien keskuudessa, joten toivoisi sitä pidettävän kunnossa kaikin puolin.
Tänään olinkin sitten viisaampi ja laitoin otsalampun päähän. Kirkkaassa valossa oli hyvä hiihdellä. Olin sen verran myöhään lenkillä, että siellä ei edes ollut tungosta. 16 km saunalenkki luistavin suksin pertsaa.

Nyt vihdoinkin olen saanut sen uuden otsalampun hankittua. Kolme aamulenkkiä olen se päässä jo käynyt juoksenteleen. Merkki on Petzl Tikka R+. Hyvin valaisee ja pysyy otsalla. USB-ladattava akku. Paino 115 g.


Aamulenkiltä tulossa

Aamulenkille lähdössä

Petzl Tikka R+


 

LASKIAISTA

Laskiaissunnuntaita vietetty Onnin järjestämän testijuoksun merkeissä. Kun edellis sunnuntain testi jäi mulla tyngäksi, niin piti yrittää sitä tänään uudelleen. Onni tarjosi siihen mahdollisuuden ajanotolla keskustan tuntumassa pyöräteillä. Reittinä Ammattikoulun risteyksen ja Haapaperän risteyksen väli edestakaisin kaksi kertaa.
Olihan siinä ihan juoksemista, sillä nyt sattui plussakeli ja vesisade. Hieman oli tien pinta jäinen ja osittain se ehti  pehmetäkin sateesta johtuen. Melko tasaiset vitoset sain juostua. Toiselle lenkille lähtiessä vauhti tippui, mutta pystyin sitä sitten paluu matkalla jälleen vähän parantelemaan. Ja myötätuuli sattui vielä tuohon viimeiselle 2,5 km, joten pinnistellen ja hyvän "jäniksen" ansiosta (Onnin verryttelylenkki osui minun viimeiselle kilometrille) jäi aika vain 6 sekuntia huonommaksi toisella vitosella. Loppuajaksi tuli 48.12.
Tehokkaan harjoituksen sain tälle päivälle ja elimistöä vähän säikäytettyä. Muuten on ollut niin tasaista junnaamista ja vauhdit melko hukassa.

Eilen kävin Aurinkoladun läpi hiihtämässä ja päälle hieman Pyssymäen latuja tutkimassa. Ilma oli huono, tuulinen ja lumipyrykin alkoi jo ennen kuin oli ladulla. Luisteluhiihtoa 25 km. Mutta huonossa kunnossa oli vielä Aurinkolatu, ainakin luistelubaana. Perinteisen latu näytti hieman paremmalta. Varsinkin Pyssymäki-Vinnurva väli oli ihan surkea. Katkotut risut törröttivät sen verran pitkällä, että niitä piti koko ajan varoa ja suksia nostella niiden yli. Paluumatkalla pari kertaa tutkein lumen koostumusta sitten ihan lähi etäisyydeltäkin. Liekö ollut niin väsynyt vai hämärtyvä iltako vaikutti, että sukset tarttui risuihin. Melkein sain sen spagaatinkin siinä samalla, pikkusen jäi vielä uupumaan ;) Joten spagaatti-harjoittelu jatkukoon vielä. Muutama päivä jäi taasen väliin ja niitä on nyt pitänyt tuossa haasteessa ottaa kiinni. Saas nähdä miten mun käy, taivunko siihen spagaattiin.

Vinnurvajärvi

 

 

Suolla tuuli ja pyrytti



Vähän hämärtyi ja sitten mukkkelis...

Voi, voi, kun näyttää niin sateiselta tuo tuleva viikko että taitaa nuot vähäisetkin hiihtokelit mennä. Täytynee sitten yrittää juosta. Tiistaiaamulle olis sitten aamulenkki vuorossa ja toivottavasti saan siihen seuraa...