Kesälomaa on vietetty jo toista viikkoa. Lähinnä "työleirillä" kotona. Pari iltaa on tokikin mennyt kesäteattereiden merkeissä. Olipa äärimmäisen hyvä näytös tuolla Alavieskan Linnakalliolla. Siellä menee sellainen esitys kuin; "Älä pukeudu päivälliselle". Jos haluaa nauraa poskilihakset kipeiksi ja nauttia hyvistä rooli suorituksista, niin silloin kannattaa suunnata sinne. Näytöksiä oli vielä useita.
Ilmat ovat olleet sen verran kohillaan, että oon saanu tehtyä terassien maalauksia kotosalla. Ja niinä päivinä, kun ei ilma ole oikein suosinut onkin sitten touhua riittänyt sisätiloissa. Kirpparipöytääkin jo varailin, kun siivotessa tuota käyttökelpoista roinaa kertyi, sillä kaikkia ei raahdi poiskaan heittää. Tavara- ja vaatepäivitys aina silloin tällöin onkin paikallaan, niin saa kummasti tilaa kaappeihin. Pitäis vain noille ulkovarastoille tehdä sama homma ja heittää kaikki tarpeeton rompe pois.
Kaksissa kesätansseissakin olen ehtinyt jo käydä. Viimeksi lauantaina Urjanlinnassa kuuntelemassa Mikko Mäkeläisen upeaa ääntä. Käytiin oikeen lavan edessä fanittamassa ja yritettiin saada niin totista bändiä hieman iloisemmalle mielelle. Melko hyvin siinä onnistuttiinkin, mutta yhtä kitaristia ei saatu millään nauramaan :) Tanssittuakin tuli ihan kuntoilun edestä.
Lenkkeilyä olen koittanut ylläpitää, vaikkakin pitkät lenkit on melko vähissä. Yksi 25 km lenkki toissa viikolla ja sitten vain tuollaisia 10 km lenkkejä muutama. Viime viikolla kävin Tuiskulan kentällä ottamassa vetoja ja samalla tehtiin kilometrin testijuoksu radalla. Aiemmin en ole kilsalle aikaa juossutkaan testi mielessä, en tiellä enkä radalla. Arvelin, että 4 minuuttiin saattaa puristamalla mennä. Yllätin kyllä itseni, kun loppuajaksi tuli 3.52.
Tänään kävin illan suussa kiertämässä I-SR:n Perhelenkin eli sen 10,5 km. Pyssymäeltä lähdin melko tarkkaan 18.30. Mukaani yritin houkutella paria kaveria, mutta heillä oli just jotain muuta menoa, joten kävin sitten yksikseni sen kiertämässä. Märkää oli suoalueilla. Osa pitkospuista oli niin siellä lillun seassa, että eipä niitä juuri näkynyt. Mutta sitten sinne oli kyllä laitettu uuttakin puuta sen jälkeen, kun viimeksi juhannuksena siellä kävin. Nyt koitin juosta koko matkan, mutta nuot oikein mutaiset ja märät kohdat kävelin ja pikemminkin kiersin yrittäen loikkia mättäältä mättäälle. Väkisinkin sinne suohon jossain kohtaa pääsi uppoamaan ja kastelemaan kintut oikein kunnolla. Eihän se tietenkään olisi ollut reissu eikä mikään, jos ei litinä oi kengistä kuulunut. Paluumatkalla sitten en enää niin paljon kastumista varonut vaan sitten tulin jo rohkeammin märemmästäkin paikasta. 200 metrin loppukiri piti ottaa, kun huomasin, että sillä saan lenkin taittumaan alle puolen toista tunnin. Sen verran oli jo ilta, että eipä linnut laulelleet eikä käkikään kukkunut, mutta ihanat oli tuoksut soilla ja metsässä. Mustikoita oli matkan varrella jo jonkin verran kypsinä ja makoisia olivat. Lakat myös alkavat olla kartilla vaikkakin vähänlaisesti näytti olevan.
Pikkuhiljaa näyttää, että tuolla mun polvella pystyy juoksemaan maastossakin ilman kipuilua. Pitää nyt katsoa mitä se tuosta juoksentelusta jälkeen päin tykkää. Oishan se mukavaa vaihtelua lenkkeillä aina välillä metsässäkin. Vähän arvelin, että josko se rupeais kestämään tuota maastoakin, kun viime talvena se jo antoi hiihtää luistelutyylillä. Kävely vaan on yhä edelleen se hankalin. Pari kolme kilsaa kävelyiskutusta se kestää, mutta sitten alkaa vaivata. Löntystely kävelyä kyllä pystyy menemään vaikka kuinka, mutta sellaista missä polvi ojentuu kunnolla ja tulee reipas kantaisku, niin sitä se ei edelleenkään kestä. Mutta, jospa se aika vielä parantaa haavat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti